Lager

Lager on maailman yleisin oluttyyppi. Se on yleisnimitys pohjahiivaoluille. Pohjahiivaoluen syntysijat ovat Keski-Euroopassa, missä 1800-luvun alkupuolella saksalaiset valmistivat olutta keväällä ja siirsivät sen kesän ajaksi kylmävarastoihin kallioluoliin. Valmis olut haettiin varastoista syyskuun loppupuolella ja ensimmäisten tynnyrien aukaisua juhlistettiin oktoberfestiksi kutsuttujen juhlien merkeissä.

Dunkel Tummaa lageria. Paahdettua mallasta eli dunkelissa yleensä jonkin verran enemmän makua kuin vaaleissa lagereissa.

BockVahvaa ja yleensä tummaa lageria, nestemäistä leipää. Maussa paljon mallasta, mutta vähän humalaa. Pääsääntöisesti rikkaampi maku kuin miedommissa dunkeleissa. Lähes kaikki doppelbockin merkit päättyvät -or-loppuun, kuten Ayingerin Celebrator ja Spatenin Optimator.

Pilsener

Pilsenerin erottaa vaaleista serkuistaan vahvempi humalointi. Pilsenerit jaetaan yleensä tsekki- ja saksalaistyylisiin. Tsekkityylisille ominaista ovat kultainen väri ja rasvainen, jopa voinen maku. Saksalaistyyliset ovat selkeästi kevyempiä, katkerampia ja vaaleampia. Ensimmäinen teollinen vaalea lager.

Ale

Ale eli pintahiivaolut on maailman vanhin oluttyyppi. Ennen 1400-lukua kaikki oluet tehtiin pintahiivamenetelmällä. Tämä hiivatyyppi käy olutvierteen pinnalla, joten se on alttiina villihiivakannoille. Tämän vuoksi pintahiivakäyminen on riskialtista. Toisaalta maailman parhaiksi arvostetut oluet ovat yleensä pintahiivamenetelmällä tehtyjä oluita.

Porter

Porterin on paahteista ja tummaa olutta. Nimen kerrotaan saaneen alkunsa Lontoon Victorian aseman kantajista (Porters), tai vaihtoehtoisesti satamatyöläisistä, joiden työsuhde-etuisuuksiin kuului olut. Britti-tyyliset portterit valmistetaan pintahiivamenetelmin, kun taas porttereiden toinen alalaji, Baltialaiset portterit pohjahiivalla. Stout ja portteri voidaan käytännössä luokitella samaksi olueksi, joskin muutamia eroavaisuuksia näillä kahdella tyylillä on olemassa. Tumma suklaa ja porter ovat lähes erottamaton yhdistelmä.

Stout

Stout on tumma pintahiivaoluttyyppi, joka on portterin tapaan tehty samanlaisista maltaista, mutta yleensä käytetään myös paahdettua, mallastamatonta ohraa. Guinness on maailmanlaajuisesti tunnetuin stout-tyyppinen olut. Guinness olikin ensimmäinen, joka valmisti Stout-Porteriksi kutsumaansa olutta vuonna 1820.

Imperial stout, eli Russian Imperial Stout, oli alun perin Englannissa tehtyä olutta, jota vietiin Venäjälle tsaarin hoviin. Imperial stoutissa on korkea alkoholipitoisuus, jopa 9-10 %. Tämän ansiosta olut ei pilaantunut pitkän kuljetuksen aikana ja se sieti myös paremmin kylmää ilmastoa. USA:sta kannattaa kokeilla todella tummaa Founders Imperial Stoutia!

Sweet stout eli makea stout on peräisin Lontoosta. Se on aiemmin tunnettu nimellä milk stout (maitostout), koska sen makeuttamiseen käytettiin laktoosia (maitosokeria). Nimi kuitenkin muutettiin, koska maidon kanssa tällä oluella ei ole mitään tekemistä. Sweet stoutissa käytetään suklaamallasta ja jos ohramaltaaseen lisätään kauraa, voidaan puhua oatmeal stoutista.

Vehnäolut

Vehnäolut on kesäisen hedelmäinen oluttyyli. Oluet vaihtelevat vaaleista, kirkkaista oluista tumman sameisiin. Aromissa voi havaita vaniljaa, sitrusmaisuutta, banaania ja mausteisuutta. Se voi olla myös maustettu, ja se voi olla joko suodattamaton tai suodatettu. Saksassa määrättiin vuonna 1516 annetulla oluen puhtauslailla (Reinheitsgebot), että oluen valmistuksessa voidaan käyttää ainoastaan vettä, ohraa sekä humalaa. Vehnäolutta kuitenkin valmistetaan ja valmistettiin tuolloinkin, pääasiassa Saksan pohjoisosissa ja Baijerissa. Muita tunnettuja vehnäolutalueita löytyy Belgiasta sekä myös Ranskan pohjoisosista.

Witbier Belgialaistyyppinen vehnäolut, johon on pantu hyvin vähän tai ei ollenkaan humalaa. Tämän erityispiirre johtuu 1300-luvun Ranskan lainsäädännöstä, joka kielsi humalan käytön oluissa, joissa käytettiin gruut-nimistä mausteseosta. Tällaiset oluet erittäin raikkaita, mutta ehkä jopa mitäänsanomattomia maultaan, joten ne sopivat parhaiten nautittavaksi kesähelteellä jäädytetystä tuopista sitruunaviipaleen kera Hoegaardenin malliin.

IPA

IPA (Indian Pale Ale) on voimakkaasti humaloitu ja alkoholiltaan vahva ale-oluttyyppi. Tyyppi syntyi oluista, jotka kehitettiin aikoinaan kestämään pitkä merimatka Intiaan. Maussa on selkeää maltaisuutta, jota täydentää aromikas humalointi, mikä jättää kokonaisvaikutelman kuivahkoksi. Tuoksussa on karamellimaltaiden leipämäisyyttä, keksiä tai toffeeta sekä perinteisesti brittihumalan maamaisuutta, kukkaa ja ruohoa. esim. Brewdogin Punk IPA on hyvä moderni perus-IPA.

Lambic

Lambic on Belgiasta kotoisin oleva spontaanikäymisolut. Spontaanikäymisoluet alkavat itsestään (spontaanisti) käymään villihiivojen avulla. Se on luonteeltaan hieman finosherryyn tai vermuttiin vivahtava ja käymistavastaan johtuen hyvin hapan. Peruslambic on miltei hiilihapotonta. Maultaan se sijoittuu finosherryn ja perinteisen siiderin välimaastoon. Tuoksussa on tammea ja sitrusta, ja tuoksun hedelmäisyys on hunajaista, päärynäistä tai omenaista. Tuoksussa on usein myös maamaisuutta, heinää, tallia, vuohenvillaa ja vaniljaa.

ESB

ESB eli Extra Special Bitter on alkoholiltaan tavallista bitteriä vahvempi brittiläinen oluttyyppi. Tähän samaan bitter ale -tyyppiin kuuluu myös perinteinen special bitter, special old bitter ja premium bitter. ESB on vahvasti humaloitu kuten tavallinenkin bitter, mutta humalat ovat selvemmin aistittavissa kuin pale alessa.

Pils

Alunperin Plzenin kaupungissa (Pilsen) Böömin alueella, nykyisellä Tšekinmaalla valmistettu lagerolut. Yleensä väriltään vaaleankeltainen ja hieman katkeranmakuinen kokomallasolut. Pilsenerissä kuuluu olla reippaasti humalaa ja makua, siis huomattavasti enemmän kuin bulkkilagereissa, vaikka alkoholipitoisuus onkin samaa luokkaa.

Trappist

Trappist on suojattu nimi, jota voidaan käyttää vain benediktiiniläisten trappistiluostareiden munkkien valvonnassa tehdystä luostarioluesta. Lisäksi vaatimuksena on, että olut pannaan luostarin tiloissa, ja että panimon tuotto käytetään luostarin ylläpitoon ja sosiaalityöhön. Nimeen oikeutettuja luostareita on seitsemän ja yhtä lukuun ottamatta ne sijaitsevat Belgiassa. Oluet ovat poikkeuksetta pintahiivaoluita, käyvät lähes aina pullossa ja ovat pääsääntöisesti varsin alkoholipitoisia. Trappistiluostarit:

St Benedictus Abadij – Achel: Panimo perustettu 1998, vuosituotanto 4500hl, Abbaye Notre Dame de Scourmont – Chimay: 1863, 123000hl, Abbaye Notre Dame de Orval – Orval: 1931, 45000hl, Abbaye de Notre Dame de Saint Rèmy – Rochefort: 1595, 18000hl, Abbaye N.Dame de la Trappe du S.Coeur – Westmalle: 1836, 120000hl, Abbaye Notre Dame de St Sixte – Westvleteren: 1838, 4750hl, Abbaye N.Dame de Koningshoeven – La Trappe: 1884, 145000hl.

Olut & Ruoka

Alkuruoan kanssa sopii usein kevyt lager. Pääruoan kanssa käytetään ruokalajiin sopivaa olutta: kalan ja siipikarjan kanssa kevyttä ja vaaleaa olutta.

Stout sopii tuhdin ruoan kanssa:Kun pääruokana on tuhdimpaa liharuokaa, voi juomankin vaihtaa tummaksi porteriksi tai stoutiksi. Vaikka nämä ovatkin hieman erityyppisiä, käytännön erot niiden ominaisuuksissa ovat melko pieniä. Sekä porter että stout ovat itsessäänkin ruokaisia valintoja, ja siksi ne myös tasapainottavat erinomaisesti rasvaisen ruoan makuja. Varmimpaan lopputulokseen pääset, kun muistat että tumma suklaa ja porter ovat lähes erottamaton yhdistelmä.

Itämaista / tulista Esimerkiksi itämaiselle keittiölle monet oluet sopivat hyvin. Indian pale ale (IPA) -tyyppiset oluet tarjoavat aasialaisen ruoan mausteisuudelle hyvän vastapainon.IPA-olut sopii myös jälkiruokana tarjotun juustokakun, maustetun riisivanukkaan tai crème brûléen kanssa.

Olut kuohkeuttaa myös monet taikinat, pannukakku- tai leipätaikinat, sekä sopii ruokiin, patoihin ja kastikkeisiin, esimerkiksi laakerinlehden, timjamin, mausteneilikan, inkiväärin ja maustepippurin makua korostamaan.

Lasit

Olutlasilla on hyvin vahva merkitys makunautintoon ja maistamalla huomaat sen parhaiten.

Pint tai lagerlasi : Tämä lasityyppi sopii hyvin”perusoluiden” (vaaleat lagerit, miedot brittialet) nauttimiseen. Kaulaosa voi olla suora tai pyöristetty, mikä vaikuttaa hieman vaahdon käyttäytymiseen. Tuoksultaan miedon ja vaahdoltaan niukan lagerin nauttimiseen on tosin tulppaanilasi suositeltavampi.

Tulppaanilasi : Tämä lasityyppi on hyvin monikäyttöinen. Se sopii monimuotoisille belgioluille, mutta yhtä hyvin lagereille, jotka näyttävät tulppaanilasissa tummemmilta ja herkullisemmilta kuin lagerlasissa. Keskeltä kavennettu muoto auttaa vaahdonmuodostusta, ja ylhäältä laajeneva suuosa päästää oluen aromit oikeuksiinsa.

Trappistilasi : Tämä hyvin laaja ja avoin, jalallinen lasi päästää voimakkaiden trappistien ja muiden luostarioluiden aromit kunnolla esille. Lasin toinen tehtävä on yksinkertaisesti näyttää hyvältä, ja viestittää käyttäjälleen tämän nauttivan parhaillaan oluiden aatelia. Esim. monet tripel-tyyliset oluet on kuitenkin parempi juoda tulppaanilasista.

Vehnäolutlasi : Vehnäoluen samean uljas värimaailma pääsee parhaiten oikeuksiinsa korkeasta, alhaalta kavennetusta lasista, jonka suppeneva suu auttaa kauniin, suuren vaahtokukan muodostumista. Taidolla kaadetun vehnäoluen vaahto puskee reilusti lasista ulos - valumatta kuitenkaan käsille.

Aromi- tai konjakkilasi ("snifter") : Tilavuudeltaan pieni, pohjaltaan laaja ja suuta kohti kapeneva aromilasi tiivistää vahvan nautiskeluoluen aromit, eikä päästä niitä karkaamaan ennen aikojaan. Olutta voi helposti lämmittää, ja saada siitä kaiken irti pitämällä kättä lasin pohjalla, ja pyörittelemällä olutta lasissa, samalla nuuhkien sitä asiantuntevasti ;). Sopii esim. vahvojen barley wine- ja imperial stout -tyylisten oluiden hitaaseen nautiskeluun.

Kuohuviinilasi ("flute") : Lambicien ja hedelmäoluiden nauttimiseen sopii hyvin tavallinen kuohuviinilasi. Näiden oluiden hiilihappoisuus on usein samantyylinen kuin kuohuviinillä, ja niitä nautitaan pieniä määriä kerralla, joten tilavuus riittää hyvin. Varsinkin kirsikkalambicit (kriek) näyttävät tällaisessa lasissa hyvin houkuttelevilta.